Tunnelmia Jyväskylän perhepäiviltä!
Saavuin Jyväskylän kristilliselle opistolle hyvissä ajoin ennen perheiden saapumista. Tutustuimme LapCI ry:n toiminnanjohtajan Janetin kanssa opiston lähimaastoon, etsien hyviä ulkoilureittejä viikonlopulle. Jyväskylän lumiset maisemat ja ihana valohoito, jota taivaalla paistava aurinko tarjoili, tuntuivat toivottavan meidät tervetulleeksi Keski-Suomeen. Perheitä alkoi saapua eri puolilta Suomea ja majoittautumisten sekä välipalan jälkeen tutustuimme toisiimme vähän paremmin. Pisin välimatka paikalle saapuneiden perheiden välillä oli huikeat 600 kilometriä! Paikalle saapui myös Valteri-koulu Onervan ohjaava opettaja Katri Ranta, joka kertoi vanhemmille koulun aloittamisesta sekä siihen tarvittavasta ja saatavasta tuesta. Tällä välin lapset saivat viettää aikaa lastenhoitajien kanssa erilaisten leikkien äärellä. Yhteiset leikit ja yhteiset mielenkiinnon aiheet olivatkin aikamoinen jäänmurtaja, kun yhteyksiä ja ystävyyssuhteita alkoi muodostua lasten välillä. Ja nälkähän siinä tulee, kun leikitään tauotta pari tuntia, joten ruokailu olikin paikallaan iltapäivällä vanhempien luennon päätyttyä. Alkuillasta vietettiin vapaata aikaa mm. erilaisten pelien kanssa. Vapaalle keskustelulle jätetty kiireetön aika onkin hyvin tärkeää, sillä silloin perheet voivat jakaa kokemuksia toistensa kanssa. Erilaisten perhepäivien ja perhetapahtumien punainen lanka onkin vertaistuki uuden tiedon jakamisen lisäksi. Pienimpiä pitkän matkan takaa saapuneita alkoikin väsyttää aikaisin ja iltapalan jälkeen päästiin levähtämään ja lataamaan akkuja seuraavaa päivää varten.
Sunnuntaina saatiin nousta taas kauniiseen auringon paisteeseen. Luontoäiti tarjoili kyllä parastaan meille koko viikonlopun ajan! Pienen tankkauksen jälkeen olikin aika mennä nauttimaan sekä lumesta että auringosta. ”Kuka pelkää mustekalaa” sai veren kiertämään ja pienimmätkin kylmänväristykset kaikkoamaan. Tämän jälkeen alkoi vauhdikkaat jalkapallomatsit, jotka viimeistään nostivat hien pintaan. Koko perheen yhteinen musatuokio alkoi ulkoilun jälkeen ja sitä meille tuli vetämään FM musiikkiterapeutti sekä musiikkipedagogi Riitta Koski-Helfenstein. Erilaiset soittimet ja niiden äänimaailmat herättivät lasten mielenkiinnon. Toiminnalliset leikit laulun ja musiikin äärellä olivat innokkaimmille selvästi mielekkäitä. Saimme tutustua myös mielenkiintoiseen ”musiikkipatjaan”, joka värähteli musiikin tahtiin. Patjan sisään asennetut kaiuttimet johtivat värähtelyt kehoon. Voi mikä rentoutuksen ja rauhoittumisen tunne, kun sai laittaa patjalle pitkälleen ja sulkea silmät! Patja tuntuikin olevan tykätty, sillä patjan viereen muodostui aika ajoin jonoa innokkaista testaajista. Musiikkituokion päätyttyä oli palautteen sekä kurnivien vatsojen hiljentämisen aika. Päivät päättyivät iloiseen puheen sorinaan ja halauksiin, oli kotiinlähdön aika.
Jyväskylässä 7.— 8.3.2020
Laura / Satakieliohjelma
