10 oivallusta arkikuntoutukseen: Ilo (10/10)
Arkikuntoutukseen liittyvissä oivalluksissa on edetty viimeiseen vinkkiin. Sanonta pitää paikkansa nytkin: viimeinen muttei vähäisin. Pureskeltavana on nimittäin suorastaan riemastuttava teema: ilo.
Kyllähän me aikuisetkin sen tiedämme omista kokemuksistamme, että hyvällä mielellä ja ilolla opitut asiat jäävät mieleen paljon paremmin kuin pakolla, puserruksella tai väkisin taotut asiat. Ajatellaanpa vaikka aakkosia. Rytmikkään ja kepeän loruttelun tai reippaan laulun siivittämänä aakkosjärjestys on iskostunut mieleen helposti – ainakin helpommin – kuin karttakeppiä paukuttamalla. Ja koska ilo on oppimisen moottori lapsillakin, on sen muistaminen arjessa tärkeää.
Arkikuntoutuksessa on hyvä muistaa, että tiukka toistuva treenaus tai pakotettu tekeminen tuo pienten lasten kohdalla harvoin toivottua lopputulosta. Mutta leikissä tai arjen kivojen puuhien lomassa käydyt keskustelut kehittävät kieltä ja mieltä vauhdilla. Iloinen pieni mieli on avoin uusille asioille, avoin ottamaan vastaan sen, mitä ympärillä olevat aikuiset tarjoavat. Uudet kokemukset, yhdessä leikityt leikit, vanhemman kanssa koettu riemu ovat arkikuntoutuksessa tärkeitä elementtejä.
En tiedä pitääkö tämä lainkaan paikkaansa, mutta koska omat kokemukseni kuntouttajana tukevat havaintoa, uskallan kertoa tämän. On tutkittu, että aivot tarvitsevat satoja toistoja, jotta syntyy uusia hermoliitoksia, synapseja. Paitsi jos asia tehdään ilon ja leikin kautta, tarvitaan vain kymmeniä toistoja. Kuten sanoin, en tiedä onko väite totta, mutta se on totta, että ilo on arjessa tärkeä asia. Myös kuntoutumisen näkökulmasta.
