10 OIVALLUSTA ARKIKUNTOUTUKSEEN: Kotkan vai pingviinin siivet? (3/10)
Normaalisti kuuleva lapsi kuulee usein kielen kuin vahingossa. Ihan kuin lapsi keräisi kieltä mukaansa sieltä täältä kulkiessaan. Ja tavallaan niin siinä käykin, hänellä on kotkan siivet. Entä millaiset siivet on kuulovammaisella lapsella?
Toki vuorovaikutustaidot ja kieli opitaan ensisijaisesti vuorovaikutuksessa aikuisten ja muiden lasten kanssa, ja lähellä olevien aikuisten käyttämän vuorovaikutteisen kielen määrällä on vaikutus lapsen kielenkehitykseen. Mutta normaalisti kuuleva lapsi oppii kieltä myös kaukaa kuultuna ja saa selvää sanoista hankalissakin kuunteluolosuhteissa – hän ikään kuin levittää suuret kotkan siivet ja kerää kieltä mukaansa. Vanhemmat ihmettelevät usein, mistä ihmeestä lapsi on oppinut tämän tai tuon perheen arkeen kuulumattoman sanan, huudahduksen, kirosanan tai tokaisun. Ja kyse on juuri tästä: normaalisti kuuleva ja kehittyvä lapsi levittää siiven ja lentää kohti kieltä.
Kuulovammaisen lapsen siivet eivät ole suuret kotkan siivet. Etenkin pienen kuulovammaisen lapsen siivet ovat pienet, eikä pienillä siivillä voi kerätä kieltä kyytiin kaukaa. Siksi on tärkeää, että kuulovammaiselle lapselle puhutaan läheltä ja kasvotusten. Siivet ovat sitä pienemmät mitä vähemmän lapsella on kuuloikää. Siipien koko vaihtelee paitsi kuuntelutaitojen myös kuunteluolosuhteinen vaihdellessa. Taitavankin kuuntelijan siivet ovat ulkona pienemmät kuin hälyttömässä sisätilassa.
Aikuisten on tärkeää havainnoida kuulovammaisen lapsen siipien kokoa: Missä tilanteissa lapsi pystyy kuulemaan vai lähellä ja suoraan hänelle puhuttua kieltä? Milloin etäisyyttä voi olla enemmän? Kuulikohan lapsi tuon yläkerrasta huudetun toiveen? Enkä ei, toistan sen. Havainnoinnin lisäksi myös asian tiedostaminen on tärkeää. On tärkeää tiedostaa, että kuulovammaisen lapsen ja nuoren, aikuisenkin, kielisiivet ovat aina pienemmät kuin normaalisti kuulevien kielisiivet.
Joko luit sarjan kaksi ensimmäistä osaa:
- Tekniikka on kuntoutuksen kivijalka
- Use it or lose it
