Kuulumisia kentältä: Ellin terveiset Rovaniemeltä

Sinulle lapsi ja aikuinen!                                                

Pitkän kuntoutusohjaajan työuran aikana olen kokenut kanssasi aitoa yhteisöllisyyttä – lisäksi olet näyttänyt minulle esimerkilläsi, kuinka myönteinen ja ennakkoluuloton elämänasenne on ihmisen tärkein pääoma! Kanssasi on ollut mukavaa työskennellä! Pitää oikein miettiä, voiko työnteko maistua noin hyvältä? Mistä me yhdessä saamme kaiken ”pohjan” ilolle ja –oppimiselle?

Olen kasvanut 11-lapsisessa suurperheessä. Työnteon ja ikuisen oppimisen mallit välittyivät jo varhaislapsuudessa tosielämän värikkäissä tilanteissa. Lisäksi minulla oli etuoikeus päästä naapurin mummon leikkikouluun pikkusiskoni kanssa; mummon koulu oli niin kuin satua, silti karkasimme sieltä kokemaan ”suuria seikkailuja” läheiseen metsään ja lammen rantaan. Karkumatkoista rankaisimme itseämme ylimääräisillä päiväunilla nuket kainaloissa. Isosiskoni Maija piti iltaisin lukukoulua ja puuttui armottomasti kaikkiin äänne- ja kielioppivirheisiin – osa virheistä oli Maijan mielestä hullunkurisen kuuloisia ja nauroimme niille makeasti. Tällaista oli oman lapsuuteni esikoulu. Päivä- ja iltapäiväkerhoja ei silloin vielä ollut.

Vanhempani ”patistivat” meitä sisaruksia opintojen pariin ja se merkitsi osalle meistä asumista sukulaistemme luona kirkonkylässä, jonne kotoani oli matkaa noin 20 kilometriä. Ammattihaaveenani oli mahdollisimman nopea valmistuminen kätilön tai vanginvartijan ammattiin. Ympäristön painostuksesta huolimatta kuljin opinnoissakin omaa tietäni, löytäen lopulta itseni ”aikuistuneena” työelämästä.

Kokemuksieni kautta ovat vahvistuneet todeksi väitteet, joiden mukaan ”minkä tekemättä jättää, sen edestään löytää” ja ”tieto on valtaa”.

Nykyajan menetelmillä – ja tekniikalla opiskelun aloittaminen sujuu kohtapa kaksi –kolmevuotiaaltakin älypuhelinta ja iPadia käyttäen ja samoja tekniikoita hyödynnetään koulussa tänään. Tiedon etsiminen kulkee eri-ikäisen oppijan mukana tilasta toiseen säkkituolin ja ison pallon päällä istuen sekä lattialla seisten. Tekniikka on pakattu hyvin siirreltävään muotoon, mahdollistaen monipuolisen oppimisen leikeissä, -peleissä, ja perinteisissä ”luokkatilanteissa”. Muista kuitenkin, että rutiinien ja vaatimusten on hyvä katketa välillä, ja sinulla on oikeus kadota unelmiisi tai tehdä jotain mistä nautit.  Aina ei tarvitse olla tehokas. Itseensä tutustuminen ja itsensä kanssa oleminen ei ole ollenkaan helppoa, vaan sitäkin pitää opiskella. Oman itsensä tunteminen luo koko elämälle perustan, jota eivät pienemmät ja suuremmatkaan vastoinkäymiset pysty kaatamaan.

Maassamme vallitseva koulutuksen korkein kansainvälinen taso – ja koulutuksellinen tasa-arvoisuus takaavat sinulle henkisen pääomasi lisäksi myös taloudelliset mahdollisuudet opiskeluun – enää ei raha rajoita opiskelumahdollisuuksia. Nykypäivänä tarvitaan yhä laajempaa yleissivistystä – tarvitaan kansainvälisen tason osaajia, jotka vievät suomalaista osaamista maailmalle. Käsitykset oppimisesta ovat koko ajan ”tuuletuksessa”, ja esim. lukutaito edellyttää ”monilukutaitoa” jo alkuopetuksessa. ”Monilukutaitoa” harjoittelet jopa tietämättäsi koko valveillaoloajan.

Sanon nyt sinulle lapsi- ja aikuinen: Mene eteenpäin ja menesty valitsemallasi leikin ja –tekemisen tiellä! Tai menesty muuten vaan kaikessa mihin ryhdyt! Olet tänään esikuvani – otan sinusta mallia itselleni vielä työelämän ulkopuolella!

Haluan jakaa sinulle vielä Ilpo Tiihosen ”Taikatakin arkipuhetta ihmiseksi kasvamisesta” – runon säkein:

”Kun kasvaa ihmiseksi

täytyy kokeilla,

onko peltisiivet kalalokeilla,

ja minkälaisin siivin lentää

valtameren suola

ja onko muovivaahtoa sen suuren härän kuola?

Täytyy koetella, koskea

ja katsella ja haistella

täytyy multaan painaa poskea

ja vettä maistella.

Silloin tietää millaisessa maailmassa

täytyy asua.

 

Mutta kaikkea ei ehdi nähdä,

paljon ohi vilahtaa

ja joka hetki syntyy jotain

joka muuttaa maailmaa.”

Elli Kela, Rovaniemi