ESPCI 2017 -kongressi
Joka toinen vuosi järjestettävä ESPCI-kongressi järjestettiin toukokuun lopussa sykähdyttävän viehättävässä Lissabonissa, Portugalissa. Neljä pitkää päivää täyttä asiaa lasten sisäkorvaistutteista: kokemuksia jokaisesta maailmankolkasta, uusia tutkimustuloksia ja paljon pohdintaa – ja pohdittavaa.
Olen kirjoittanut koonteja ESPCI-kongressista aiemminkin: Kaksi vuotta sitten kongressi järjestettiin Etelä-Ranskan Tolousessa ja neljä vuotta sitten Istanbulissa. Onkin todella mielenkiintoista seurata, kuinka lyhyessä ajassa aktiivisessa keskustelussa olevat asiat muuttuvat – ja toisaalta, kuinka tietyt asiat toistuvat kongressista toiseen kehittyen matkalla mutta pysyen mukana kuin alleviivaten asian tärkeyttä.
Neljä vuotta sitten puhuttiin paljon plastisiteetista eli aivojen muokkautuvuudesta. Plastisiteetti on toki edelleen keskusteluissa läsnä, mutta ikään kuin tuttuna tietona taustalla, ei enää samoissa määrin uuden tutkimuksen kohteena kuin silloin (vaikka toki plastisiteettitutkimusta tehdään edelleen). Tiedetään, että pienten lasten aivot ovat hyvin muokkautuvat, ja siksi varhaiskuntoutus on sekä tärkeää että vaikuttavaa.
Kaksi vuotta sitten yksi iso teema oli yhdellä vs. kahdella korvalla kuuntelu. Nyt kahden korvalla kuuntelun eduista ollaan jokseenkin yksimielisiä. Tämän vuoden kongressissa kahden korvan kuuntelu oli tosin esillä jossain määrin puhuttaessa toispuolisesta, erittäin vaikeasta kuuloviasta ja sen kuntouttamisesta sisäkorvaistutteella.
Istanbulissa esillä olleet mielenmalli (theory of mind) ja perhekeskeisen kuntoutuksen asiat olivat esillä nytkin, samoin Tolousessa vahvasti puhututtanut melu. Koko kolmikon esilläoloa Satakielitiimi tervehtii erityisellä ilolla.
Mielenmalli ja siihen vahvasti liittyvät kielen käyttötaidot eli pragmaattiset taidot ovat osa sosiaalisten taitojen kirjoa ja vahvaa valuuttaa kaverisuhteiden luomisessa ja ylläpitämisessä sekä esimerkiksi työyhteisöissä pärjäämisessä. Yksi luennoitsija sanoikin Lissabonissa osuvasti: Theory of mind is friendship maker eli mielenmalli luo ystävyyssuhteita.
Perhekeskeinen kuntoutus ja vanhempien ohjaus on yksi Satakieliohjelman peruspilareita. Meidän tavoitteenamme on antaa tietoa ja tukea vanhemmille, jotta vanhemmilla olisi tietoa ja taitoa tukea lapsensa puheen ja kielen kehitystä kotiarjessa. Kohti tavoitetta pyrimme koulutus- ja verkostoitumispäivillä, webinaareilla, Oivallan ja toimin –kommunikaation ohjauskursseilla sekä perhetapaamisissa, nettikahvioissa sekä vertaistukitoiminnalla. Webinaarit ja koulutuspäivät ovat toki myös ammattihenkilöiden hyödynnettävissä – tiedon lisääminen ja tiedon päivittäminen on tärkeää varhaiskasvatuksen, koulun ja kuntoutuksen ammattilaisillekin.
Melu on tärkeä aihe kuulovamma-alalla monella tapaa. Vasta tarkastetun väitöskirjan (Elina Niemitalo-Haapola, Oulun yliopisto 2017) mukaan melu vaikuttaa normaalistikin kuulevilla lapsilla haitallisesti kuulotiedon käsittelyyn. Melussa normaalisti kuulevankin lapsen voi olla vaikea kuulla puhuttua kieltä tarkasti. Kuulovammaisilla lapsilla melu on normaalisti kuulevia lapsia vielä selvästi suurempi haaste. Melutason kontrollointi ja taustamelun minimointi on siis sekä kotona että muissa arjen tilanteissa hyvin tärkeää.
Melu on tärkeä aihe myös toisesta näkökulmasta. Tiedetään, että ne kuulovammaiset lapset, jotka pystyvät kuulemaan puhetta myös melussa, saavuttavat usein paremmat kielelliset taidot kuin ne lapset, joille melussa kuunteleminen on hyvin haastavaa. Tämä viitannee siihen, että melussa puhetta tarkemmin kuulevat lapset oppivat puhuttua kieltä enemmän samankaltaisesti kuin normaalisti kuulevat lapset, ikään kuin vahingossa leikin lomassa. Melussa kuuntelun harjoittelua olisikin tärkeä pohtia. Miten ja milloin se olisi hyvä toteuttaa? Pohtiessa on kuitenkin edelleen hyvin tärkeää minimoida taustamelu – se on sekä normaalisti kuulevien että kuulovammaisten etu.
Lissabonissa puhuttiin paljon myös tulosten mitattavuudesta ja oikeanlaisista mittareista. Aihe on hyvin mielenkiintoinen ja moniulotteinen. Voidaan pohtia esimerkiksi, ovatko tietty testein saavutettu kuulotaso tai saavutettu ikätaso helposti mitattavissa puheen ja kielen taidoissa (sanavarasto, puheen ymmärtäminen, kielioppi) parhaita tai ainoita mittareita? Entä millainen on hyvä tulos monivammaisella lapsella tai lapsella, jolla on esimerkiksi kuulohermon poikkeava toiminta?
Yksi monessa puheenvuorossa esiin noussut, tärkeä aihe oli itsetunto. Upeaa, että tiukan tieteellisessä kongressissa, jossa usein tutkimustulokset raportoidaan numeerisina faktoina, puhutaan myös itsetunnon vahvistamisen tärkeydestä. Mikä olisi oikeasti lapselle tärkeämpää kuin saada kokea olevansa taitava ja osaava?
