ESPCI 2015 -kongressi pähkinänkuoressa

Kahdestoista ESPCI-kongressi (European Symposium Pediatric Cochlear Implant) kokosi juhannuksena Etelä-Ranskan Toulouseen yli tuhatviisisataa lasten sisäkorvaistutekuntoutuksen asiantuntijaa. Suomesta keskikesän juhlaa uuden opin merkeissä vietti kourallinen kuuloalan väkeä, ja Ritva Torppa edusti suomalaista tutkimusta ansiokkaasti esityksillään.

Osallistujat saapuivat vaaleanpunaiseen kaupunkiin kuudesta maanosasta, joten erilaiset käytänteet, kuntoutusmallit ja työtavat kohtasivat kongressikeskuksen vilkkaassa tunnelmassa. Monikulttuurisessa kongressissa yksi upeimpia asioita onkin kuulla muiden maiden tavoista toimia kuulon kuntoutuksen parissa. Se mikä yhdelle on itsestäänselvyys, on toiselle vielä kaukaista tulevaisuutta. Ja mikä kolmannelle on rutiinia, on ensimmäiselle orastava tapa toimia.

Edellisestä ESPCI-kongressista (Istanbul, 2013) kirjoittamani kongressikoonnin tapaan nostan tässä kirjoituksessa esiin muutaman teeman, jotka olivat Toulousessa toistuvasti aiheena tutkijoiden puheenvuoroissa. Haluan muistuttaa, että nämä teemat ovat valittuja paloja kongressin koko annista – neljään päivään mahtui jopa satoja tunteja tiukkaa faktaa, analyyttisia luentoja ja uutta tutkimustietoa. Tässä on mielestäni ne teemat, jotka Satakieliohjelman kohderyhmän ja arjessa toteutuvan kuntoutuksen kannalta olivat merkittävimmät:

Kahdella korvalla vs. yhdellä korvalla kuunteleminen

Melukuulo

Varhaiskuntoutus

Kahdella korvalla vs. yhdellä korvalla kuunteleminen

Yhden ja kahden sisäkorvaistutteen käyttöön liittyviä tutkimuksia esiteltiin Toulousessa valtavasti. Useimpiin tutkimuksiin liittyi vertailtavana näkökohtana myös bimodaalisuus eli istutteen ja kuulokojeen käyttö tai EAS-istutteen käyttö. Tutkimustulokset myötäilivät aiemmin havaittuja linjoja: kahden istutteen käyttäjät pärjäsivät muita ryhmiä paremmin melussa ja suuntakuuloa vaativissa tilanteissa. Bimodaalisesti ääntä kuuntelevat pärjäsivät taas melussa yhdellä korvalla kuuntelevia paremmin.

Kahden sisäkorvaistutteen käyttäjien kielellisen älykkyyden (engl. verbal IQ) oli todettu useammassakin tutkimuksessa olevan yhden istutteen käyttäjiä parempi. Bimodaalisesti kuuntelevat vaikuttaisivat pärjäävän taas yhtä hyvin kuin kahta istutetta käyttävät toverinsa, joskaan kaikissa tutkimuksissa bimodaalisesti kuuntelevia ei ollut mukana. Parempien tulosten katsottiin, ainakin osin, liittyvän nimenomaan helpompaan melussa kuuntelemiseen ja kielen oppimiseen arjen tilanteissa – arki kun on harvoin melutonta.

Melussa kuunteleminen

Melussa kuuntelu olikin yksi kongressissa toistuva teema. Onneksi, sanoisin. Sillä kuten jo totesin, on melu arkeen liki aina tavalla tai toisella kuuluva elementti. Meluton maailma on silkkaa unelmaa.

Hälyssä kuulemisen sanotaan myös olevan yksi suurimmista haasteista kuulovammaisten arjessa sekä lapsilla, nuorilla että aikuisilla. Nykytutkimuksien mukaan melu heikentää myös normaalisti kuulevien lasten äänteiden ja puheen vastaanottokykyä. Melulla voi olla myös vaikutusta lasten kielelliseen kehitykseen pitkällä aikavälillä.

Melussa kuuntelemisen ja kielenkehityksen yhteys tuli esitellyissä tutkimuksissa esille: lapset, jotka selviytyivät melussa paremmin, kehittyivät usein myös kielellisesti paremmin. Käytännössä näiden lasten kyky oppia kieltä ”vahingossa” (engl. incidental learning) arveltiin olevan parempi. Näiden lasten tapa omaksua kieltä on siten lähempänä normaalisti kuulevien lasten kielenoppimistapaa: he kuulevat sieltä ja täältä, kaukaa ja läheltä aikuisten ja ikätovereiden käyttämiä ilmaisuja, sanontoja ja kielen rakenteita ja omaksuvat ne osaksi omaa ilmaisuaan.

Kuntouttajana ajattelen, että on paljon asioita, joita on hyvä, ainakin aluksi, harjoitella lapsen kanssa hälyttömässä tilassa. Mutta lapsen taitojen kasvaessa myös melussa kuuntelua on tärkeä harjoitella johdonmukaisesti ja suunnitellusti. Moni puheterapian puuha on aivan yhtä hyvin toteutettavissa pienessä ryhmässä (joku – tai kaikki – päiväkotiryhmän lapsista haluaa aina mukaan puheterapiaan) tai samassa tilassa muita asioita tekevien lasten kanssa. Ehkä se taustalla soiva radio tai linkoava pyykkikone ei aina olekaan huono asia. Voisiko se olla jossain kuntoutuksen vaiheessa jopa tavoiteltava tila? Monenlaisissa ääniympäristöissähän lasten on joka tapauksessa arjessa kuunneltava.

Varhaiskuntoutus

Varhaiskuntoutuksen perustan voi tiivistää kolmeen sanaan: aivot, aivot ja aivot, eikä varhaisen kuntoutuksen tärkeyttä voi liikaa korostaa. Vanhempien ja muun lähiympäristön rooli kuntoutuksessa niin tärkeä, että se on ehdottomasti huomioitava kuntoutuksen suunnittelussa. Missä terapia toteutetaan? Kuka tai ketkä ovat mukana terapiassa? Mitä vanhemmat osaavat tehdä terapian jälkeen kotona? Voiko joku terapiassa toteutettu toiminto siirtyä sellaisenaan kotiin tai päivähoitoon?

Varhais- ja arkikuntoutus on ollut vahvasti Satakieliohjelman mukana koko ajan. Teema on ollut esillä viime vuosina myös Satakieliseminaarissa sekä joka ikisessä alueellisessa koulutuksessa ja webinaarissa. Kotona tapahtuva arkikuntoutus on myös suositun Oivallan ja toimin –kurssin kantava teema. Seuraava Oivallan ja toimin –kurssi järjestetään marraskuussa (osa I) ja tammikuussa (II). Ensisijalla ovat TAYS-alueen perheet. Mikäli olet kiinnostunut kurssista, otathan yhteyttä kuntoutusohjaajaasi tai Satakielitiimiin.

Varhaiskuntoutuksesta voi lukea lisää vuoden 2013 ESPCI-koonnista.

Kongressi tarjosi jälleen kerran upean kattauksen uusinta tietoa meiltä ja maailmalta. Satakielen toimintamalliin kuuluu, että kaikki tieto jaetaan kaikille. Ne asiat, jotka eivät mahtuneet tähän koontiin, kuulet varmasti Satakieliohjelman tapahtumissa – pysy kuulolla!

____________________

Muistathan!

Satakieliseminaari järjestetään Seinäjoella

24.–25.9.2015. Ilmoittaudu mukaan!