Mitä tänään leikittäisiin?

Sanavaraston merkitys on olennainen kaikessa kommunikaatiossa, tuottamisessa ja vastaanotossa. Pienen lapsen sanavaraston kehitys on alkuun hidasta ja sanalla voi olla useita tai laajempia merkityksiä. Lapsi voi sanalla “auto” tarkoittaa “tuolla on auto”, “missä minun autoni on?” tai “isi meni autolla”. Kun ensisanat ilmaantuvat, sanavarasto lähtee kehittymään hitaasti tai nopeasti, yksilöllisesti. Sanojen oppimisessa tärkeää on kuulla sana yhä uudelleen ja uudelleen ja leikin avulla on helppo tarjota näitä sanatoistoja luontevasti.

Leikkiminen ei aina vaadi superhienoja muotivimpaimia. Iloiseen leikkihetkeen riittää aikuisen jakamaton läsnäolo ja heittäytyminen estoitta leikin maailmaan.

Tästä saimme mainion esimerkin erään isän kertoessa leikistä, jossa välineenä oli pahvilaatikko. Lapsi kyytiin ja simbsalabim, laatikko muuntui lentokoneeksi. Lapsi ohjasi konetta ja isä liikutti laatikkoa sen mukaisesti eteen, taakse ja sivulle lapsen kiljahdellessa riemusta. Kun isä vielä hienosti kielellisti leikkiä “Nyt lentokoneen keula painuu alas” ja lisäsi äänitehosteita “FFFIIUUU!!”, oli leikki myös lapsen kuuntelua kehittävä ja sanavarastoa laajentava hetki. Laatikosta saa vain mielikuvaa muuttamalla helposti auton, laivan tai vaikkapa pohjan irti leikkaamaalla tv:n, jossa lapsi saa esittää mieleisiään ohjelmia; lukea päivän sään, kokata herkullisia aterioita tai juontaa luontoiltaa. Nukketeatterikin onnistuu pahvilaatikko näyttämönä.

Nyt siis kipinkapin kauppaan, jospa sieltä löytyisi tyhjä laatikko tämän illan (ja luultavasti monen muunkin illan) riemuksi!