Joulukalenterin 20. luukku

 

Yhdessäoloon ei aina tarvita välineitä, riittää kun ollaan lähekkäin ja jaetaan pieni hetki yhdessä. Sohvi nauttii kirjoista, myös lorut ja runot ovat hänen mieleensä. Joulurunoista viehättävämpiä on metsän joulusta kertova Oiva Paloheimon runo. Sohvi pitää runosta niin paljon,  että haluaa piirtää siitä kuvan! Samalla kun Sohvi piirtää, he miettivät äidin kanssa runossa esiintyviä oudompia sanoja; mitä ihmettä tarkoittavat hongat, aukio ja latva?

METSÄN JOULU

Suuret hongat huminoi. Tuuli lunta haravoi luoden puhtaaks aukion, jossa metsän juhlat on.

Jouluilta hämärtyy. Tuuli pois jo etääntyy. Joka kuusen latvahan tarttuu tähti taivahan.

Hiljaisina seisoo maat. Metsän vakaat asukkaat saapuu illan juhlihin. Yksin, kaksin, kolmisin.

Oravat ja jänikset, karhut, ketunpoikaset, punatulkut, linnut muut laulaa, että kaikuu puut.

Sitten käy he piirihin. Karhu, jänis, teerikin. Sekös kuuta naurattaa. Ei lie nähty hassumpaa.

Laulun tahtiin joka puu sinne tänne kallistuu. Kettujenkin leikki on jouluyönä viaton.

-Oiva Paloheimo